varaslähtö.

Joku se on lähössä reissuun. Reilun viikon päästä kylläkin, ei vielä vaikka laukku onkin valmiiks pakattuna ja ovella jo odottamassa. Vähän vaan fiilistelin. Muistan aika montakin vuotta sitten oltiin lähössä suviseuroihin ja minä olin pakannut jo kuukautta aikaisemmin, vai oliko se jopa kaksi. Siellä se kassi odotti lähtöä sohvan alla. Ei vaatteet kyllä siellä pysyny, sieltä aina käyttöön ja pesun jälkeen viikata takaisin. Muistan sen tunteen, se oli niin yli jännittävää. Se tunnelma. Siellä minä istuin ja hypistelin vaatteita vaikka kuinka moneen kertaan ja kuvittelin olevani pian lähössä suviseuroihin. Taivaanrannan maalari. Kunnes se aika sitten koitti. Vanha asuntovaunun rämä oli vedetty laatoille ulko-oven eteen. Äiti sisällä täytti pyykkikoreihin tavaroita ja peräkanaa kiikutettiin koreja asuntovaunuun. Välillä tapeltiin ja taas oltiin sovussa. Iskä oli töissä ja kun se tuli kotiin me päästiin vihdoin lähtemään. Nytkin vielä haikailee, kun sais vielä edes yhdesti elää noita aikoja.

Joka päivä pitäisi kokeilla jotain uutta. Viikonloppuna jopa kokeilinkin. Söin ekaa kertaa elämässäni kiinalaista ja intialaista ruokaa. Ne molemmat oli ihan hyviä, en kyllä enää muista mitä niissä oli. Jotain kanaa ja vihanneksia ainakin. Mutta tänään mun makuhermot heräs taas horroksesta. Jauhelihakastiketta ja spagettia. Ihan mielettömän hyvää. Täällä harvemmin tulee itelle erikseen tehtyä mitään ruokaa, syö samaa lasten kanssa. Suomalaista kotiruokaa ei voita mikään. Eikä äitin tuoretta kanelipullaa ja kylmää maitoa.

Koko viikonlopun olin oikeastaan kotona. Paitsi lauantaina kävin vaan uudessa Westifieldissä shoppailemassa, masentava surprise.. Neljä paitaa ostin, joista kaksi oli "saa nähä käytänkö"-ostoksia. Tarkoitus oli kyllä säästää, mutta siinäpä ne säästöt melkeen menikin. Vielä on ostoslistalla juttuja jälellä. Kuten Mariialle, 4v. lelli siskolle korkkarit. Ihan omia korkkareita säästääkseni. Jopa keskustaan lähtiessä hänen on saatava ne mukaan. Ihana kun se on noin hienopieru, toisin kuin itse tuossa iässä. Kyllä mä jonkunlaisia korkkareita taisin kokeilla. Patakintaan peukaloon laitettiin tuttipullonkorkit, siis se kovaa muovia oleva korkki, ja sitten vedettiin patakintaat jalkaan. Siellä sitten jonossa paineltiin menemään patakintaat jalassa ympäri taloa, pojat mukaan lukien. Ne vaan ei hirveästi kopissut, mutta kummasti silti kantapäissä tuntui.

Tässä hän, leidi itse.<3

...kenkineen.

Ciao! Elli