pakannu, purkanu, pukannu ja parkanu..

Jahuu, tätä on odotettu! Ei se odottavan aika ollutkaan niin pitkä miltä se aluksi tuntui. Edellisen viikon oon vaan silittänyt, pakannut ja siivonnut, ihan pakkaamisen ilosta ja purkanutkin sitä mukaa. Eipä siitä sen enempää. Huomenna aamulla lähden seikkailemaan Heathrowlle. Huikee päästä näkemään perhe, sukua, kavereita ja rakas kummipoika, vaikkei siitä hirmu kauan oo kun kotona kävin viikonlopun verran! Fiiliksissä!

Kuulemisiin! Pitääkääpä tekin hauska viikko! xx

a little reason to smile.

Hyvät juhannusta tyypit! Minä vietän jussia eri merkeissä kuin aikasemmin. Ei ole koivuja oven pielessä eikä sauna vihtaa, ei kyllä saunaakaan. Otan oikeen lepposasti ja valtaan koko talon kun kerran yksin kotona oon. Tänään oli tosi huikee päivä. Lähin Kingstoniin hakemaan vielä viimeisiä ostoksia. Törmäsin yheen nuoreen vapaaehtoistyöntekijätyttöön, tovi siinä oltiin juteltu niin hoksattiin, että oltiin molemmat suomalaisia. Kovin usein ei suomalaisiin täällä törmää. Se oli Ahvenanmaalta eikä puhunut suomea kun muutaman sanan. Juteltiin aika kauan, tuli ihan hullun hyvä fiilis. Oli jo hyvä fiilis kun kotoa lähin ja niinpä koko päivästä tuli menestys. Sitten toinen vapaaehtoismies pysäytti mut ja sanoi vaan että ootpa kaunis hyvää päivänjatkoa. Hetken olin hämilläni, että kenelle tuo puhuu, eikö sillä muuta asiaa ole. Mut hyvä fiilis siitäkin tuli tottakai. Että suuret kiitokset vaan kommentista setä.

Kävin tänään Lidlissä. Mahasta kuopas kun sisälle kauppaan astui, kaikki oli niin samanlaista kun Suomen Lidlissä. Suomi-ikävä. Iskän kanssa aina Lidlissä käytiin. Ei mulla sellasia oikeita ikäviä tuu, mutta kun joku asia muistuttaa Suomesta, jostain ihmisestä tai jotain mulla kuopasee mahasta ja alkaa miettiä niitä.

Haluan oppia soittaan kitaraa. Aattelin ostaa jonkun halvan kitaran ja yrittää opetella. Jospa täältä löytyis joku ystävällinen sielu joka opettais. Olis muutenkin kiva oppia musiikista jotain muuta kuin vaan laulamaan nuotin vierestä. Musiikki on sellanen asia mihin ikinä ei kyllästy.

Oon hirveän pahoillani, kuvien laatu ei ole kovin häävi. Järkkäri kyllä istuu tuolla ikkunalaudalla jalustoineen, mutta harvemmin sitä tulee mukana kannettua. Jospa senkin sais joskus aikaseksi otettua mukaan, aina on mukamas niin kiire.

Mä painelen pehkuihin kun kerran tuo välikaton asukaskin vaikeni. Mikä lie hiirirottamonsteri. 

happier life without acne.

Nyt on mielettömän hyvä syy juhlia! Vihdoin on aknelääkkeet syöty, reilu puolen vuoden ikuisuun on nyt ohi. Ihan uskomaton fiilis oli ottaa viimenen lääke ja heittää purkki roskiin. Hajamieliselle on tosi iso helpotus, kun ei tarvi enää yrittää muistaa ottaa pillereitä. Eikä tarvi enää pyyrystää kadonneita huulirasvoja ja nenäsuihkeita, kun ne aina hajamieliseltä passaa hukkua. Ei enää halkea huulet eikä nenästä vuoda verta. Niin monta kertaa laskin lääkkeet, kuinka monta päivää vielä pitää syödä. Merkkasin kalenteriin Ikionnenpäivän. Toivottavasti noi näppyt on tuolla ohi, eikä tule enää takaisin. Ei yhtään haittaa se vaiva mitä se tuotti, musta se oli sen arvoista. Löysin kameran vanhan muistikortin ja näin kuvia mun naamasta mikä se oli silloin ennen kun aloitin lääkkeet. Onneksi se oli ennen ja nyt on nyt. Aamulla taas voi herätä tuntematta uutta kipeää mollukkaa.

Söin Isotretinoinin. Todella hyvä lääke akneen. Sen saa vain ihotautilääkärin määräämänä ja siihen tarvii joitain maksatestejä ja verikokeita. En tarkalleen muista mitä. Jos on aknesta ongelma, edes pieni, suosittelen tuota! Huulipielten hakeaminen ja pieni nenäveren vuoto mielummin kuin ikuiset akne arvet. Hiukset ei rasvoitu ollenkaan sen aikana kun lääkettä syö. Kannattaa käydä pyytämässä se ajoissa, niin se on helpompi hoitaa. Lääkkeiden syömisen aikana ja kaksi kuukautta lääkkeen loppumisen jälkeen ei saa tulla raskaaksi, tulee mutaatio.

Ulkoisesti olen käyttänyt Micabellan The Mica Beauty Cleansing Milkiä, se on tosi hyvää. Valmistettu sata prosenttisesti mineraaleista. Olen tykännyt siitä niin tosi paljon! Suosittelen! Sillä lähtee ihan kaikki, mustapäät, meikki, yms. Suomesta sitä saa ainakin Helsingistä ja nettitilauksena. Olen ostanut sen Lontoosta. Voiteena käytän Onsen Daily Hydrationia. Se on ihan hyvä, ei jää kasvot kiiltäviksi. Ja tuoksuu hullun hyvältä. Senkin olen hankkinut täältä Lontoosta. Uskon, että Suomestakin saa ja netistä. Mutta tykkään enemmän Micabellan jutuista vaikka en ole vihreä ihmienn, kaikki on sitä sataprosenttista mineraalia. Ne vaan tuntuu iholla paljon paremmalta ja vaikutus on varma. Nillä on ihonhoitotuotteita ja meikkejä. Kannattaa käydä katsomassa ja kokeilemassa! Ne ei ole pelkästään aknelle, myös terveelle iholle.

Happy me... sleepy me.

Tällästä tänä aamuna. Täältä tullaan helpompi elämä! 

varaslähtö.

Joku se on lähössä reissuun. Reilun viikon päästä kylläkin, ei vielä vaikka laukku onkin valmiiks pakattuna ja ovella jo odottamassa. Vähän vaan fiilistelin. Muistan aika montakin vuotta sitten oltiin lähössä suviseuroihin ja minä olin pakannut jo kuukautta aikaisemmin, vai oliko se jopa kaksi. Siellä se kassi odotti lähtöä sohvan alla. Ei vaatteet kyllä siellä pysyny, sieltä aina käyttöön ja pesun jälkeen viikata takaisin. Muistan sen tunteen, se oli niin yli jännittävää. Se tunnelma. Siellä minä istuin ja hypistelin vaatteita vaikka kuinka moneen kertaan ja kuvittelin olevani pian lähössä suviseuroihin. Taivaanrannan maalari. Kunnes se aika sitten koitti. Vanha asuntovaunun rämä oli vedetty laatoille ulko-oven eteen. Äiti sisällä täytti pyykkikoreihin tavaroita ja peräkanaa kiikutettiin koreja asuntovaunuun. Välillä tapeltiin ja taas oltiin sovussa. Iskä oli töissä ja kun se tuli kotiin me päästiin vihdoin lähtemään. Nytkin vielä haikailee, kun sais vielä edes yhdesti elää noita aikoja.

Joka päivä pitäisi kokeilla jotain uutta. Viikonloppuna jopa kokeilinkin. Söin ekaa kertaa elämässäni kiinalaista ja intialaista ruokaa. Ne molemmat oli ihan hyviä, en kyllä enää muista mitä niissä oli. Jotain kanaa ja vihanneksia ainakin. Mutta tänään mun makuhermot heräs taas horroksesta. Jauhelihakastiketta ja spagettia. Ihan mielettömän hyvää. Täällä harvemmin tulee itelle erikseen tehtyä mitään ruokaa, syö samaa lasten kanssa. Suomalaista kotiruokaa ei voita mikään. Eikä äitin tuoretta kanelipullaa ja kylmää maitoa.

Koko viikonlopun olin oikeastaan kotona. Paitsi lauantaina kävin vaan uudessa Westifieldissä shoppailemassa, masentava surprise.. Neljä paitaa ostin, joista kaksi oli "saa nähä käytänkö"-ostoksia. Tarkoitus oli kyllä säästää, mutta siinäpä ne säästöt melkeen menikin. Vielä on ostoslistalla juttuja jälellä. Kuten Mariialle, 4v. lelli siskolle korkkarit. Ihan omia korkkareita säästääkseni. Jopa keskustaan lähtiessä hänen on saatava ne mukaan. Ihana kun se on noin hienopieru, toisin kuin itse tuossa iässä. Kyllä mä jonkunlaisia korkkareita taisin kokeilla. Patakintaan peukaloon laitettiin tuttipullonkorkit, siis se kovaa muovia oleva korkki, ja sitten vedettiin patakintaat jalkaan. Siellä sitten jonossa paineltiin menemään patakintaat jalassa ympäri taloa, pojat mukaan lukien. Ne vaan ei hirveästi kopissut, mutta kummasti silti kantapäissä tuntui.

Tässä hän, leidi itse.<3

...kenkineen.

Ciao! Elli

thoughts.

Istuin junassa, vettä satoi kaatamalla ja se vesisade aina laittaa miettimään kaikenlaista.. Sanotaan, että ihminen on sitä mitä hän itsestään ajattelee. Mä uskon tuohon. Hyvä olo ja itsevarmuus, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Se kaikki näkyy musta ulos päin. Ja vaikuttaa myös niihin ympärillä oleviin ihmisiin. Sellanen ihminen on paljon miellyttävämpi seuralainen. Itsensä hyväksyminen ei ole aina kovin helppoa. Itselle ei ainakkan ole ollut. Musta se on todella hyvä asia kun voi katsoa itseään peilistä ja ajatella "minä olen kaunis". Musta se ei tarkoita itserakkautta, silloin on vaan sinut itsensä kanssa. Jos muut ihmiset näkee kauniina, niin mitäs sitä itseään rumana pitää. Tänään lähin kotoa vähemmän itsevarmana eikä se olokaan niin häävi ollu, mikään ei ollut hyvin. Niimpä päivästä ei tullut mikään paras. Meni hermot ihan kaikkeen. Ihmisiin, jotka tassuttelee hitaasti edessä, pysähtyy liukuportaiden päähän tuumimaan mihin suuntaan sitä nyt lähtisi kun muita ihmisiä jonossa takana yrittää päästä ohi, oli kuuma jne. Känkkäränkkäpäivänä pitäs jäädä kotiin, tai muuten koko päivä menee ihan pilalle ja rahat loppuu kun ostelee kaikkea lohdutusjoutavaa. Eli aina kun ulos lähen tästä lähin jo ennen kun ulko-oven suljen, oon iskostanut päähäni ajatuksen että oon ihan mielettömän huippu tyyppi.

Näin suomalaisena on ihan tosi vaikee uskoo itteensä. Mä ihailen niin paljon afrikkalaisia naisia, fanitan ihan täysillä. Niillä on asennetta. Ne pitää itseään arvossa ja hyväksyy täysin itsensä sellaisena kun on, se on tosi ihailtavaa. Vaikka olis tosi isokokoisia tms. Ne osaa pukeutua ihan tosi hyvin oli minkä kokosia tahansa. Ne on hirveen helposti lähestyttäviä ja monesti ne alkaa jutella ensin. Tykkään niistä ihan hullun paljon. Tavallinen suomalainen ei uskalla olla erilainen, se on aika surullista. Toki ei voi yleistää. Se on pidättäytymistä ja jos pidättelee niin ei voi olla täysin vapaa. Vähän sama niinku olis ihan hirvee kusihätä ja pitää pinnata sellasella hartaudella ettei todellakaan voi olla rentona. Mutta mä en yhtään ihmettele miksi ei uskalleta, koska jos oot vähänkään erilainen siitä et voi olla kuulematta. Ja johtuuko se sitten siitä, että Suomessa asiat on niin hyvin että huomio kiinnitettään kaikkeen säälittävään ja mitättömään. Kerran me täällä eletään, niin miksi ei tehä niinkun ite halutaan ja itestä tuntuu. Ei peläten sitä mitä muut ajattelee, yms. Ite oon ollut aina tosi kapinallinen ja kokeillut rajoja ihan missä tahansa asiassa, niin myös tässä. On tavallaan mieli kasvanut niin ettei enää piittaa pitkistä katseista ja supinoista. Se on aika huippua. Tietääpähän ainakin säväyttäneensä jotain. Rakastan olla jossain muualla kun Suomessa. Mutta silti oon hirveen ylpeä ja onnellinen, että oon Suomesta ja sinne aina pääsee takasin kun tarve tullee. Aina se tuntuu yhtä kodilta kun sinne palaa. Nämä on mun ajatuksia. Niistäkin voi olla montaa eri mieltä.

Pokkornia tekis mieli! Nite nite. Elli x

goodbyes and memories.

Sinne ne meni, Elisa ja Sofia. Viikko meni ihan tosi nopeaa. Kiitos tytöt käynnistä! Oli ihan niin kiva nähdä. Suomessa ei turhan usein kyllä tuu nähtyä. Tuli ihan haikea olo hyvästellä ne. Mutta eikö sitä sanota, että kun hyvästeleminen tuntuu niin sillon tietää että on ollu mukavaa. Ihan totta tuokin. Ja parin vkon päästä meen ite perästä. Jännittää.

Sain itteni lenkille tänään, ihan huippu olo tuli. Lenkille kun vaivautuu, sen jälkeen on niin voittaja fiilis vaikka ei se lähtiessä moinen houkutakkaan. Näin sillä yhen niin söpöläisen, sain jopa kuvankin siitä. Trrr..

Mun krikettikasvatus on hiljalleen alkamassa toimia. Olin kattomassa krikettiä lasten ja näiden papan kanssa. Mun kaaliin se koko peli ei vaan uppoa. Kyllä mä jotain älyän, mutta sitten se mitä just älysin unohtuu kun mä älysin jotain muuta. Lukemattomat kerrat ne on mulle sääntöjä selittänyt. Ihan sääliksi käy kun ne saa kerrottua miten se meni niin minä kysyn että miten se nyt menikään. Kyllä ne varmaan vähän törppönä mua pitää. Jääkiekko on hullun miehekäs laji, kun vertaa tuohon. Miehet hyppelehtii kentällä verkolliset ratsastuskypärät päässä. On se vähän hassun näköstä. Ei ollenkaa niin miehekästä. Mutta maku asia. Joku siitä tykkää. Jospa minäkin sitä kokeilisin ennen ku tuomitsen.

Eilisen illan peippasin, siis olin ammana. Makoiltiin lasten kanssa olkkarin lattialla, syötiin karkkia ja katottiin jotain örkkileffaa. Oli niin kotonen olo. Tuli niin hyvä fiilis kun Tom sanoi, että oon sille kuin sisko. Itelle nämä lapset tuntuu kuin omilta sisaruksilta. Ne on niin läheisiä, oli ihan tosi kiva kuulla että sekin tuntee tuolla tavalla.

Mä en taida oikeen hetkessä eläjä-tyyppi. Haikailen niin paljon niitä kesiä kun oli ala-astella eikä ollut kesätöitä ja oli vielä ihan kersa. Elämä oli niin yksinkertasta ja huoletonta. Kun kesäloma alkoi ei parempaa fiilistä ollutkaan. Vietin ihan hullun monta kesää serkuilla ja mummolassa Kauhajoella, millon navetassa ja millon tallilla tai perunapellolla. Niistä on saanut ne parhaat lapsuuden muistot. Kaikki oli mukana, kersoja monesta talosta ja meillä oli ihan mielettömän hauskaa vaikka aina ei ihan sovussa oltukaan. Ja niiden serkkujen kanssa on vielä näillä vanhoillakin päivillä tosi läheinen. Ne on mulle osa kaikista läheisimmistä ihmisistä. Sillon ei ollut tietokoneita, mä oon vielä siltä aikakaudelta. Ei kun olihan papalla se tosi vanha Nintendo ja Super Mario peli. Se oli ihan ehdoton peli-ykkönen, joskus vieläkin soi sen tunnusmusiikki päässä vaikka koko vekotin on tainnut olla vainaa jo kauan aikaa. Nyt omat nuoremmat sisarukset tappelee pelivuoroista ja millon mistäkin pelistä. Ainakin vielä sillon tappeli kun mä tänne lähin, en tiiä miten ne nykyään. Se on musta aika surullista. Ei paljon jää niillekään muistoja lapsuudesta, tai tottaka jää, mutta vaan vähän toisenlaisia. Ihan erilainen lapsuus kuin itellä. Onkohan ne sitten vanhuksinakin erilaisia. Modernimummuja ja pappoja, nykyaikasia. Mä taidan lukeutua vielä niihin vanhanaikasiin vaikka en riisiä osaakaan keittää enkä leipää leipoa ilman ohjetta tai äitiä ja osaan kutoa vaan oikeaa. Jos niitä omia lapsia joskus sitten siunaantuu ni en kyllä ihan heti mitään tietokonetta osta ja muutan niin maalle missä ei netistä ikinä oo kuultukaan. Hirveä ikäkriisi iskenyt taas kun synttäripäivä lähenee.

 Tässä tämä söpöläinen on josta mainitsin, maailman suloisin otus! Se oli niin pieni, että melkeen olis mahtunut taskuun. Vieläpä saman väriset silmäripsetkin kun mulla. 

puss puss 

mökömökömaanantai.

Mökömökömaanantai ja horoskooppikin puhu puuta heinää. "Painotat elämässäsi ilon merkitystä. Se tuntuu olevan päivän teema myös tänään, kun eräs hakemalla hakeutuu luoksesi. Se tuntuu kuin kirsikalta kakun päällä." Ei mun kirsikasta kuulunut. Kovasti odottelinkin.

Tänään sain yhen Enkkukokemuksen lisää! Olin hakemassa lapsia bussi pysäkiltä venasin yli puoli tuntia eikä bussia kuulunu ja sato vettä, yleensä se tulee heti melkeen kun meen sinne. Jokaiselle autoilijalle ois tehnyt mieli näyttää nyrkkiä kun ne niin lokosasti siellä autossaan istu ja katso kun minä nökötän tienposkessa ja hytisen kylmästä litimärkänä. Ens kerralla taidan katsoa kiikareilla kotitiehaarasta millon bussi tulee ja sitten vasta kun se on pysäkillä minä juoksen sinne. Oishan se saateenvarjoki ihan fiksu ajatus.

No siitä enkkukokemusta mistä oli tarkotus kertoa vaikka siinä ei mitään erityistä ookaan. Kävin lasten ja Victorian kanssa hammaslääkärissä! Hokasin että on meillä vaan hyvä hammaslääkäri juttu Suomessa. Se koko rakennus oli niin pieni. Ja vessassa oli betonilattia ja reppana hana. Ja sillä hammaslääkärillä oli kynsilakkaa ja sormuksia ja käsirenkaita. Ei taitais Suomessa moinen toimia. Ei ollut kovin häävit sen hoitovälineetkään. Se hammashoitaja kirjoitti kaikki tiedot käsienkuivauspaperille. Aika outo, mutta varmaan myöhemmin laittoi ne tiedot koneelle. Eikä todellakaan yhtä puhdasta kun Suomessa. Mut yksi juttu siellä oli nykyaikaisempi. Aina kun potilas kutsuttiin huoneeseen, sen nimi ja huoneen numero tuli lukemaan isolla seinässä olevaan näyttöön. Musta se oli hyvä idea. Odotustilassa kaikki tuolit oli keskellä huonetta  peräkkäin, niin kun meidän junaleikit pienenä keskellä olohuonetta. Se näytti vähän hölmöltä. Mutta oli hammaslääkärillä ja -hoitajalla paljon hienommat hoitopuvut kun Suomessa. Suomesta kun on kotosin ja menee ihan missä tahansa ulkomailla sairaalaan, mikään ei tunnu oikeen puhtaalta ja itellä ei oikeen ole luottoa niin paljon kuin suomalaisia lääkäreitä, hoitajia yms. kohtaan. Vaikka tottakai ne ulkomaillakin voi ihan hyviä olla. Asenteesta kiinni tuokin.

Musta tuntuu, että oon Victorian, perheen äitin, kanssa paljon läheisempi kuin aikasemmin. Asiat mistä sen kanssa puhuu on enemmän henkilökohtaisia ja sitä ja koko muuta perhettä on oppinut tuntemaan paremmin. Kerran vietiin Tom kouluun ja sen jälkeen mentiin yhessä viemään Megiä, koiraa, ulos. Ois kiva oppia juoksemaan ja lähteä joskus oikealle lenkille Vicksin kanssa. Monesti oon ihan tosissaan mukamas lähteny juoksemaan ja sit aina joka ikinen kerta on löytyny joku tekosyy että minäpä kävelen. Jostain kun sais lisää itsekuria ja hermoja. Kolmen kk:n "herkkulakkonki" alotin tossa joku aika sitte, tänäänpä moinen muistui mieleen kun vedin suklaata naamaan posket lommolla. Saisin varmasti monta kiloa pois jos vaan vaivautuisin jättämään kaiken mässön pois. Rajottaisin edes. Yks kaveri täällä, Jamaican Vinski, pyysi mua lähtemään sen kanssa salille joskus. Lupauduin kyllä, mut vähän epäilen oonko edes menossa. Pelkästä ajatuksesta alkaa haista hiki ja naama punottaa. Se on niin huippu tyyppi ettei sitä varmasti haittaisi vaikka mun naama punottais jo sinne mennessä. Yks niistä harvoista tyypeistä, jonka seurassa tulee "mä kelpaan tolle tälläsenä kun mä oon"-olo. En oo oikeen ikinä ollu niin super innokas salilla kävijä anyway. Mä jaksan valittaa tätä selluliitin määrää, että oisko sitä onnellisempi jos olis hoikempi ja plapla. Vois pukea mitä tahansa päälle eikä se ahistaisi yhtää. Eikä kaupassa tarvis ettiä aina site suurinta kokoa. Mutta siltikään en tälle tee mitää. Raskas tyyppi. Inspiksen iskiessä alku menee kyllä ihan innokkaasti mutta sitten alkaakin löytymään niitä tekosyitä. Just should keep going. 

Aina yhtä uskolliset tiistai-ystäväni, Imuri ja Luutu.

!

Jospa huomenna paistais aurinko ja sais vähän positiivisempaa tekstiä aikaan.

Nite nite xx

ryppyvoidetta ja vaahtokarkkia.

Heissan! Se on vklp ohi taas ja rahat meni ja käteen jäi pari rääsyä ja helyjä. Aika menee niin hullun nopeesti. Perjantai on taas ihan tosi pian. Nyt just ei haittaa vaikka se meneekin nopeesti kun on jotain mitä odottaa. Mä odotan suviksia. Mä pääsen sinne! Enään reilu kaks viikoa. Oon Ihan fiiliksissä. Niitä oottaa ihan niinku pienenä. Sillon kun se oli vielä kesän kohokohta. Ja onhan se vieläkin, mutta erilailla. Ei enää samanlaista kun pienenä. Olis kiva olla vielä pieni. Jos saisin toisen mahdollisuuden, eläisin enemmän hetkessä enkä hukkaisi aikaa turhaan haaveiluun niinku ruukaan.

Kerronpa jotain mun tosi kivasta vklpsta. Perjantai oli super lepponen päivä. Varasin lennot Suomeen ja tänne takasin. Aion olla Suomessa koko elokuun ja meen luultavasti töihin TK:seen. Meille tuli käymään Sofia ja Elisa Suomesta, tämän perheen entinen aupair ja sen kaveri. Sofia oli tässä perheessä neljä päivää yhtä aikaa mun kanssa sillon kun tulin. Siinä jo vähän kerkes tutustumaan.

Lauantai aamuna lähdettin tyttöjen kanssa Kingstoniin shoppailemaan. Oli niin lämmin päivä. Kingston on tosi kiva paikka, jos jotain haluaa löytää ilman hermojen menettämistä, toisin kuin Lontoo. Lontoo on huikee paikka, mutta mulla ei oikeen kärsivällisyyttä oo siellä shoppailla. Tulin aika aikasin kotiin, enkä siltikään löytänyt mitää muuta kun pokkornia. Illalla oltiin lastenvahtina katottiin UK:n Talenttia ja syötiin pitsaa. Kyllä maistu.

Sunnuntai aamuna lähettiin taas shoppailemaan, ylläri ylläri. Mentiin uuteen Westfieldiin. Löysin kaks normi pitkähihasta trikoo paitaa, harmaan ja valkosen. Kotiin tullessa huomasin että olin ottanut toisen niistä väärän koon. Kyllä ärsytti, mutta eiköhän se mahdu kun vähän laihistaa. Löysin yli hienon t-paidan. Se on muuten valkonen, mutta hihat ja yläselkä on mustaa "nahkaa". Löysin myös kaks kaulakorua ja sormuksen. Aattelin, että josko se olis aika pitää vähän taukoa shoppailusta ja säästää rahaa. Peräkärryähän tässä pian tarvii sitten kun Suomeen takasin meen. Tuli niin hyvä fiilis tänään ihan tosi pienestä asiasta! Pari kuukautta sitten tapasin yhen brittitytön, se on myyjänä Westfieldissä. En ollut nähnyt sitä sen jälkeen. Tänään olin kävelemässä sen ohi, niin se sano et hei tyttö mä muistan sut, mitä sulle kuuluu ja miten sun elämä, jne.. Juttelin siinä sen kans aika tovin. Sitten kun olin lähössä niin se halas ja sano että oot niin sulonen, tuu taas pian takasin. Kaikki paikalliset kaverit täällä on poikia mitä mulla täällä on. Oli ihan niin kiva jutella jonkun tytön kanssa. Olis muutenkin kiva saada täältä tyttö kavereitakin. Vähemmän hyvä fiilis tuli kun kuulin yheltä tyypiltä, että pitäs alkaa käyttämään silmäryppyvoidetta. Teki mieli iskeä koko ryppyvoide sen ukkelin naamaan.

Ihan ehdoton kauppa ykkönen! 

Rakastan mun lebardipaitaa!

Moi moi. Mä painelen nukkuun. Huomenna maanatai, viikon paras päivä ehottomasti! See ya guys. 

good day. bad day.

It is a good day ja bad day.. Eilen oli super huono päivä. Keskiviikot, perjantait ja vklpt on yleensä parhaita päiviä mutta nyt ei mennyt ihan nappiin keskiviikon suhteen. Vitkuttelin sängyssä, kunnes pääsin ylös joskin muutaman tunnin myöhässä suunnitelmista. Siivoilin ja lähin uuteen Westfieldiin ettiin mekkoa kaverin häihin, oon kaasona. Oon niin innoissaan tuosta virasta. Löysin ihan täydellisen mekon, vähän shampanjan värinen. Pelkäänpä että toi on liian vaalea häihin, kun morsiamellehan on valkoinen varattu. En vielä ostanut sitä, pitää viel katella jos löytyisi vielä parempi eikä niin tätimäinen tanttu. Jännittää ihan hulluna ne häät ja odotuttaa. En oo aikasemmin kaasona ollut. Koko eilinen päivä meni Lontoossa. Oli suunnitelmmissa nähdä yhtä  armasta kaveria, Samia. jota en ollut aikoihin nähnyt. Mut suunnitelmat meni ihan pieleen, joten siitä moinen bad day.. Ja jos suunnitelmat menee poskeleen siitäkös minä ärsyynnyn. Sellanen mä oon, pitäs opetella joustamaan. Sami on ihan huikee tyyppi, yks parhaimmista kavereista täällä. Sellanen, jota puolestakin sanasta ymmärtää ja on samalla aaltopituudella sen kans. Tykkään siitä niin paljon. Se on puoliks srilankalainen ja intialainen. Kuvaa siitä en uskalla laittaa, taitais tykätä kyttyrää. Joten säästänpä itseni sälkäsaunalta.

Hullun moni aattelee, että englantilaiset ihmiset on punatukkasia ja pisamanaamaisia. Mäki ajattelin ennen ku tulin tänne ja hokasin että pahus näytänkin ulkomaalaiselta. Ulkonäöstä näkee ihan tosi paljon mistä on. Eilen ainakin kolme tyyppiä mainitsi mun valkosista kulmakarvoista ja ripsistä. Nyt varsinki kun oon palanut ja ne oikeen erottuu. Kassatyyppi tokas vaan oho, kaikki karvat valkosia. Ehh, hei vaan sullekin. On erehytty luulemaan Peppi  Pitkätossun näyttelijäksikin, toivottavasti en ihan niin vanhalta näytä.

Tässä mun tätimäinen tanttu, tässä kuvassa se näyttää vähän vaaleammalta kun se oikeesti on.

Nam! Maistu.

Tänään on ollut niin hyvä päivä, sain hommat tehtyä het ihmisten aikaan.. Laitoin lapset kouluun ja silitin 12 miesten kauluspaitaa, mikä tuntui ainakin miljoonalta kauluspaidalta. Siivosin yläkerran ja nyt oon vaan röhminy tuolla auringossa. Nyt enää lapset koulusta ja sit on mun vlkp alkakoon!

True words! 

Nyt hakeen kakarat koulusta. Have a nice weekend guys! x

ME.

Moi! Finaly mäkin pääsin tähän nykyaikaan. Mä tein sen mitä oon kauan aikonut tehdä.. Oman blogin. Lähinnä kuulumisia, kuvia ja omia plärinöitä varten läheisille ja ihan kenellä vaan kiinnostusta on lukea ja katella.. Käyttää en vielä oikeen osaa, mutta parasta aikaa yritän opetella. Josko sen siitä oppis. Anyway, minä oon minä. Elli. 20v naisen alku Suomesta. Tällä hetkellä Briteissä elelen ja vietän leppoista aupair elämää jo tokaa kertaa. Rakastan tätä. Tässä samaisessa ihanassa perheessä oon missä olin jo sillon ekalla kerralla. Kolme rakasta lasta Tom 10v., Georgie 8v. ja Eliza 5v. Melkeen kun omia sisaruksia. Aikasemmin olin täällä melkeen 10kk ja tällä kertaa tulin tammikuun alussa eli jotain 5kk oon nyt ollut. Tosi moni kysyy et oliks se sen arvosta et toisen kerran lähin. Musta oli. Enkä kadu yhtään. Tokikaa ei ole samanlaista kun sillon ekalla kerralla, mut eri tavalla huikeeta. Ekalla kerralla oli enemmän 'Suomi-kavereita' ja oli paljon läheisempi niiden kans. Nyt on enemmän näitä paikallisia kavereita ja niiden kanssa on läheisempi. Ja nyt on enemmän nähnyt tätä mitä elämä täällä oikeasti on. Ekalla kerralla kaikki oli uutta ja joka asia oli et wow, eikä kieltäkään niin hirveän hyvin osannut. Nyt on rohkeampi kun aikasemmin, kielikin sujuu paljon paremmin. Tämä perhekin on niin paljon läheisempi.

Mä ja kaksi ihanaa.<3

Tänään oli ihan yli lämmin päivä ja ihokin haisee ihan Espanjalle. Aurinkorasvalle ja palaneelle.

Ciao!

Elli