thoughts.

Istuin junassa, vettä satoi kaatamalla ja se vesisade aina laittaa miettimään kaikenlaista.. Sanotaan, että ihminen on sitä mitä hän itsestään ajattelee. Mä uskon tuohon. Hyvä olo ja itsevarmuus, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Se kaikki näkyy musta ulos päin. Ja vaikuttaa myös niihin ympärillä oleviin ihmisiin. Sellanen ihminen on paljon miellyttävämpi seuralainen. Itsensä hyväksyminen ei ole aina kovin helppoa. Itselle ei ainakkan ole ollut. Musta se on todella hyvä asia kun voi katsoa itseään peilistä ja ajatella "minä olen kaunis". Musta se ei tarkoita itserakkautta, silloin on vaan sinut itsensä kanssa. Jos muut ihmiset näkee kauniina, niin mitäs sitä itseään rumana pitää. Tänään lähin kotoa vähemmän itsevarmana eikä se olokaan niin häävi ollu, mikään ei ollut hyvin. Niimpä päivästä ei tullut mikään paras. Meni hermot ihan kaikkeen. Ihmisiin, jotka tassuttelee hitaasti edessä, pysähtyy liukuportaiden päähän tuumimaan mihin suuntaan sitä nyt lähtisi kun muita ihmisiä jonossa takana yrittää päästä ohi, oli kuuma jne. Känkkäränkkäpäivänä pitäs jäädä kotiin, tai muuten koko päivä menee ihan pilalle ja rahat loppuu kun ostelee kaikkea lohdutusjoutavaa. Eli aina kun ulos lähen tästä lähin jo ennen kun ulko-oven suljen, oon iskostanut päähäni ajatuksen että oon ihan mielettömän huippu tyyppi.

Näin suomalaisena on ihan tosi vaikee uskoo itteensä. Mä ihailen niin paljon afrikkalaisia naisia, fanitan ihan täysillä. Niillä on asennetta. Ne pitää itseään arvossa ja hyväksyy täysin itsensä sellaisena kun on, se on tosi ihailtavaa. Vaikka olis tosi isokokoisia tms. Ne osaa pukeutua ihan tosi hyvin oli minkä kokosia tahansa. Ne on hirveen helposti lähestyttäviä ja monesti ne alkaa jutella ensin. Tykkään niistä ihan hullun paljon. Tavallinen suomalainen ei uskalla olla erilainen, se on aika surullista. Toki ei voi yleistää. Se on pidättäytymistä ja jos pidättelee niin ei voi olla täysin vapaa. Vähän sama niinku olis ihan hirvee kusihätä ja pitää pinnata sellasella hartaudella ettei todellakaan voi olla rentona. Mutta mä en yhtään ihmettele miksi ei uskalleta, koska jos oot vähänkään erilainen siitä et voi olla kuulematta. Ja johtuuko se sitten siitä, että Suomessa asiat on niin hyvin että huomio kiinnitettään kaikkeen säälittävään ja mitättömään. Kerran me täällä eletään, niin miksi ei tehä niinkun ite halutaan ja itestä tuntuu. Ei peläten sitä mitä muut ajattelee, yms. Ite oon ollut aina tosi kapinallinen ja kokeillut rajoja ihan missä tahansa asiassa, niin myös tässä. On tavallaan mieli kasvanut niin ettei enää piittaa pitkistä katseista ja supinoista. Se on aika huippua. Tietääpähän ainakin säväyttäneensä jotain. Rakastan olla jossain muualla kun Suomessa. Mutta silti oon hirveen ylpeä ja onnellinen, että oon Suomesta ja sinne aina pääsee takasin kun tarve tullee. Aina se tuntuu yhtä kodilta kun sinne palaa. Nämä on mun ajatuksia. Niistäkin voi olla montaa eri mieltä.

Pokkornia tekis mieli! Nite nite. Elli x