notting hill.

Nyt sekasissa haikulifiiliksissä pakkaamaan ja huomenna se joku taas suuntaa Suomeen vaihteeksi. 

Ciao! x

suunnitelmia.

Hirveästi anteeksi kun en olee pitkään aikaan mitään kirjotellut ja nyt tällänen pikainen postaus. Kiireinen en ole ollut, joten se ei ole tekosyy, muuten vaan en ole saanut minkään näköstä tekstiä aikaseksi. Mun onnekseni kuuma-aallot on mennyt menojaan, eikä mun tarvi olla enää naama nutturalla. Oon täällä itkseni hurrannut, sää on vihdoin palautumassa niihin normi kuvioihin, toivottavasti. Mulla menee oikeen mukavasti, oon ihan hullun onnellinen. Monta syytä olla, mutta ei mitään tiettyä. Täällä on koululaisilla alkanut loma ja mäkin oon ollu ihan toimettomana muutaman päivän. Tänään saan taas pakata, ja maanantaina suuntaan taas Suomeen viideksi viikoksi töihin terveyskeskukseen, haikeat on fiilikset. Vähän jännittää kuinka paljon asioita on jo tässä ajassa unohtunu, mutta eiköhän se siitä taas päähän palaudu kun sinne pääsee. Ihan kiva mennä takasin vähäksi aikaa.

Mulla on suunnitelmia, ihan huikeen kivoja sellasia. Oon etsimässä täältä töitä ja kämppää. Haluan kokeilla elää täällä niin kuin aikuset. Tehdä töitä, maksaa laskuja ja ostaa ruokaa omaan jääkaappiin. Ja tehdä sellanen oma koti. Oon kerran nuori ja vapaa. enkä sitoutunut muuhun kun puhelimen kytky-maksuun, niin miksi en kokeilisi. Uusia juttuja ei voi kokea, jos ei heittäydy ja anna niiden tapahtua. Oishan tuo mukava mennä jonnekin uuteen paikkaan välillä, eikä seilata tätä Suomi Englanti väliä enää. Voihan mä täältäkin matkustaa. Jos muutkin ihmiset voi niin kyllä minäkin ihan varmasti. Jos en mitään työtä löydän, sitten takasin Suomeen ja luultavasti opiskelemaan jotain. Mutta nuo on vasta unelmasuunnitelmia, ne voi vielä muuttua. Mikään ei ole vielä varmaa. Minä lähen pakkaamaan ja siivomaan Sydämeeni joulun teen -tahdissa.

made in finland.

Made of kaikesta mikä sulaa. Yli +28 astetta on mulle ihan liikaa. Tiedän, että ei saa pienistä asioista valittaa eikä Afrikan lapsilla oo ruokaa, mutta tää on ihan kamalaa. Nyt olis unelma istua Suomi kotona perunakellarissa viileässä. Miten joku voi asua jossain paikassa missä ei ole talvea ja aina kuuma. +20 on mulle ihan hyvä. Ei oikeen tiedä miten päin olla kun ei henki kulje. Olin Sara kaverin kanssa asemalla venaamassa junaa, kaikki muut ihmiset näytti niin nauttivan auringosta ja lämmöstä kun me kökötettiin varjossa naamat rutussa ja kirottiin kuumuutta.

Tämä viikko on ollut tosi lepponen, ei oikeen mitään töitä. Tostaina oli kivat synttärikekkerit, Georgie täytti 8v. Käytiin ulkona syömässä koko porukalla, oli tosi kivaa. Perjantaina sain tänne kaksi niin ihanaa tyttöö hoidettavaks, oltiin piknikillä puutarhassa. Saatiin myös hullu koira. Olihan se sulonen, mutta ihan painajainen. Söi mm. T-paidan ja pallon, auta armias kun lähdit hakemaan niitä siltä niin se lähti karkuun, ei toivoakaan että kiinni olisi saanut. Tuon tuosta kuulu takapihalta kun joku sille mökästi. Keksi se mennä uima-altaaseen uimaan ja sitten pyörimään mudassa. Ei ollut enää valkonen koira tuon jälkeen. Ei mikään tylsä koira. Viikonlopun olin Saralla, hengailtiin vaan, kun ei mitään jaksanut tuon kuumuuden takia tehdä. Haikeat oli hyvästit, kun se lähtee ens viikolla kotiin. Mutta ite meen parin viikon päästä perästä viideks viikoksi Suomeen töihin.

reissussa.

Heissan! Terkkuja pohjosesta. Ekan kerran Suomesta lähteminen tuntui haikealta, mutta kun tänne pääsi niin haiku meni ohi. Mulla oli ihan mielettömän hyvä reissu. Heti lentokentällä törmäsin Russell Brandiin, Katy Perryn ex-sulhoon. Se on vaan niin älyttömän hot! Olin niin täpimöissä, että melkeen myöhästyin lennolta. Oon jo kerennyt siitä hehkuttaa, pitää vielä täälläkin pikkasen, NAM! No joka tapauksessa selvisin kuitenkin Suomeen.

Suvarit oli menestys. Autossa tuli istuttua viikon aikana miljoona kilometriä, ainakin ahterissa se siltä tuntuu. Näin tosi paljon kavereita, tuttuja ja sukulaisia, vaikka tosi moni jäi siltikin näkemättä. Älysin, että on siellä Suomessa niitä ihania tyyppejä ja kavereita, tosi vähän vaan tulee keneenkään oltua yhteyksissä. Olin oikeastaan Mikaelin kanssa melkeen koko suvarit, se on ihan huippu kaveri. Vaikka ei olla kun vuosi tunnettu, en silti antais sitä pois tai vaihtais sitä mihinkään enkä kehenkään. Näin myös Sofiaa, auppari kaveria. Mä taisin saada maailman parhaat ystävät sillon kun näitä lahjoja jaettiin, parempia ei mistään voi löytää. Me ollaan Sofian kanssa kuin yö ja päivä, mutta silti niin samanlaisia. Yksi läheisimmistä ihmisistä mulle. Yyh ikävä iski.

Moni ei-meikäläinen varmaan ihmettelee tätä hehkutusta suviseuroista ja sitä, miten nuoria kiinnostaa sinne edes lähteä kun joku vaan saarnaa sitten veisataan ja sitten vielä lisää saarnaa ja veisuuta. Ei sitä voi selittää millasta siellä on, eikä tietää, jos siellä ei koskaan ole käynyt. Itelle se on vuoden kohokohta niin kun jo kerroin, sinne mennään jos vaan suinkin mahdollista. Siellä on se oma tunnelma. Kerran oon elämäni aikana joutunu olla sieltä pois, kaksi vuotta sitten kun olin juuri viikko aikasemmin tullut tänne Englantiin eikä ollut mitään järkeä lähteä heti takasin käymään.

Suvisten jälkeen lähettiin käymään Rovaniemellä joulupukkia katsomassa. Oon käynyt siellä joskus ihan pienenä, monta vuotta sitten. Vaikka Rovaniemi ei tosi pohjoisessa olekaan, silti siellä on ihan eri näköstä entä vaikka Oulussa ja alempana. Olis ihan huikee joskus vuokrata kavereiden kanssa mökki ihan pohjosesta talvella, kelkkailla ja lasketella. Tai sit mennä kesällä tai syksyllä vaeltamaan ja käydä vaikka Pohjois-Norjassa kalassa. En kylläkään ole mikään mestari kalastaja kun joudun pyytää apuun ottamaan kalan pois koukusta, ite en saata. Tosi paljon on "pitäs tehdä"- ja "olis kiva tehdä" juttuja. Kun mä täältä Suomeen tuun, ni alan tekemään niitä juttuja mitä mun on pitänyt.

fressi lomalainen.

Oli ihana tulla tänne enkkukotiin kun kuuli, että oli kaivattu. Lapset oli ollut huolissaan, että oonko kokonaan lähtenyt pois kun oli niin siisti huone eikä tavaroita ollut lattialla. Ilmeisesti pitäis vähän useammin siivoilla.