perjantai 26. heinäkuuta 2013

suunnitelmia.

Hirveästi anteeksi kun en olee pitkään aikaan mitään kirjotellut ja nyt tällänen pikainen postaus. Kiireinen en ole ollut, joten se ei ole tekosyy, muuten vaan en ole saanut minkään näköstä tekstiä aikaseksi. Mun onnekseni kuuma-aallot on mennyt menojaan, eikä mun tarvi olla enää naama nutturalla. Oon täällä itkseni hurrannut, sää on vihdoin palautumassa niihin normi kuvioihin, toivottavasti. Mulla menee oikeen mukavasti, oon ihan hullun onnellinen. Monta syytä olla, mutta ei mitään tiettyä. Täällä on koululaisilla alkanut loma ja mäkin oon ollu ihan toimettomana muutaman päivän. Tänään saan taas pakata, ja maanantaina suuntaan taas Suomeen viideksi viikoksi töihin terveyskeskukseen, haikeat on fiilikset. Vähän jännittää kuinka paljon asioita on jo tässä ajassa unohtunu, mutta eiköhän se siitä taas päähän palaudu kun sinne pääsee. Ihan kiva mennä takasin vähäksi aikaa.

Mulla on suunnitelmia, ihan huikeen kivoja sellasia. Oon etsimässä täältä töitä ja kämppää. Haluan kokeilla elää täällä niin kuin aikuset. Tehdä töitä, maksaa laskuja ja ostaa ruokaa omaan jääkaappiin. Ja tehdä sellanen oma koti. Oon kerran nuori ja vapaa. enkä sitoutunut muuhun kun puhelimen kytky-maksuun, niin miksi en kokeilisi. Uusia juttuja ei voi kokea, jos ei heittäydy ja anna niiden tapahtua. Oishan tuo mukava mennä jonnekin uuteen paikkaan välillä, eikä seilata tätä Suomi Englanti väliä enää. Voihan mä täältäkin matkustaa. Jos muutkin ihmiset voi niin kyllä minäkin ihan varmasti. Jos en mitään työtä löydän, sitten takasin Suomeen ja luultavasti opiskelemaan jotain. Mutta nuo on vasta unelmasuunnitelmia, ne voi vielä muuttua. Mikään ei ole vielä varmaa. Minä lähen pakkaamaan ja siivomaan Sydämeeni joulun teen -tahdissa.





sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

made in finland.

Made of kaikesta mikä sulaa. Yli +28 astetta on mulle ihan liikaa. Tiedän, että ei saa pienistä asioista valittaa eikä Afrikan lapsilla oo ruokaa, mutta tää on ihan kamalaa. Nyt olis unelma istua Suomi kotona perunakellarissa viileässä. Miten joku voi asua jossain paikassa missä ei ole talvea ja aina kuuma. +20 on mulle ihan hyvä. Ei oikeen tiedä miten päin olla kun ei henki kulje. Olin Sara kaverin kanssa asemalla venaamassa junaa, kaikki muut ihmiset näytti niin nauttivan auringosta ja lämmöstä kun me kökötettiin varjossa naamat rutussa ja kirottiin kuumuutta.

Tämä viikko on ollut tosi lepponen, ei oikeen mitään töitä. Tostaina oli kivat synttärikekkerit, Georgie täytti 8v. Käytiin ulkona syömässä koko porukalla, oli tosi kivaa. Perjantaina sain tänne kaksi niin ihanaa tyttöö hoidettavaks, oltiin piknikillä puutarhassa. Saatiin myös hullu koira. Olihan se sulonen, mutta ihan painajainen. Söi mm. T-paidan ja pallon, auta armias kun lähdit hakemaan niitä siltä niin se lähti karkuun, ei toivoakaan että kiinni olisi saanut. Tuon tuosta kuulu takapihalta kun joku sille mökästi. Keksi se mennä uima-altaaseen uimaan ja sitten pyörimään mudassa. Ei ollut enää valkonen koira tuon jälkeen. Ei mikään tylsä koira. Viikonlopun olin Saralla, hengailtiin vaan, kun ei mitään jaksanut tuon kuumuuden takia tehdä. Haikeat oli hyvästit, kun se lähtee ens viikolla kotiin. Mutta ite meen parin viikon päästä perästä viideks viikoksi Suomeen töihin.




keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

reissussa.

Heissan! Terkkuja pohjosesta. Ekan kerran Suomesta lähteminen tuntui haikealta, mutta kun tänne pääsi niin haiku meni ohi. Mulla oli ihan mielettömän hyvä reissu. Heti lentokentällä törmäsin Russell Brandiin, Katy Perryn ex-sulhoon. Se on vaan niin älyttömän hot! Olin niin täpimöissä, että melkeen myöhästyin lennolta. Oon jo kerennyt siitä hehkuttaa, pitää vielä täälläkin pikkasen, NAM! No joka tapauksessa selvisin kuitenkin Suomeen.

Suvarit oli menestys. Autossa tuli istuttua viikon aikana miljoona kilometriä, ainakin ahterissa se siltä tuntuu. Näin tosi paljon kavereita, tuttuja ja sukulaisia, vaikka tosi moni jäi siltikin näkemättä. Älysin, että on siellä Suomessa niitä ihania tyyppejä ja kavereita, tosi vähän vaan tulee keneenkään oltua yhteyksissä. Olin oikeastaan Mikaelin kanssa melkeen koko suvarit, se on ihan huippu kaveri. Vaikka ei olla kun vuosi tunnettu, en silti antais sitä pois tai vaihtais sitä mihinkään enkä kehenkään. Näin myös Sofiaa, auppari kaveria. Mä taisin saada maailman parhaat ystävät sillon kun näitä lahjoja jaettiin, parempia ei mistään voi löytää. Me ollaan Sofian kanssa kuin yö ja päivä, mutta silti niin samanlaisia. Yksi läheisimmistä ihmisistä mulle. Yyh ikävä iski.

Moni ei-meikäläinen varmaan ihmettelee tätä hehkutusta suviseuroista ja sitä, miten nuoria kiinnostaa sinne edes lähteä kun joku vaan saarnaa sitten veisataan ja sitten vielä lisää saarnaa ja veisuuta. Ei sitä voi selittää millasta siellä on, eikä tietää, jos siellä ei koskaan ole käynyt. Itelle se on vuoden kohokohta niin kun jo kerroin, sinne mennään jos vaan suinkin mahdollista. Siellä on se oma tunnelma. Kerran oon elämäni aikana joutunu olla sieltä pois, kaksi vuotta sitten kun olin juuri viikko aikasemmin tullut tänne Englantiin eikä ollut mitään järkeä lähteä heti takasin käymään.





















Suvisten jälkeen lähettiin käymään Rovaniemellä joulupukkia katsomassa. Oon käynyt siellä joskus ihan pienenä, monta vuotta sitten. Vaikka Rovaniemi ei tosi pohjoisessa olekaan, silti siellä on ihan eri näköstä entä vaikka Oulussa ja alempana. Olis ihan huikee joskus vuokrata kavereiden kanssa mökki ihan pohjosesta talvella, kelkkailla ja lasketella. Tai sit mennä kesällä tai syksyllä vaeltamaan ja käydä vaikka Pohjois-Norjassa kalassa. En kylläkään ole mikään mestari kalastaja kun joudun pyytää apuun ottamaan kalan pois koukusta, ite en saata. Tosi paljon on "pitäs tehdä"- ja "olis kiva tehdä" juttuja. Kun mä täältä Suomeen tuun, ni alan tekemään niitä juttuja mitä mun on pitänyt.










fressi lomalainen.

Oli ihana tulla tänne enkkukotiin kun kuuli, että oli kaivattu. Lapset oli ollut huolissaan, että oonko kokonaan lähtenyt pois kun oli niin siisti huone eikä tavaroita ollut lattialla. Ilmeisesti pitäis vähän useammin siivoilla. 

tiistai 25. kesäkuuta 2013

pakannu, purkanu, pukannu ja parkanu..

Jahuu, tätä on odotettu! Ei se odottavan aika ollutkaan niin pitkä miltä se aluksi tuntui. Edellisen viikon oon vaan silittänyt, pakannut ja siivonnut, ihan pakkaamisen ilosta ja purkanutkin sitä mukaa. Eipä siitä sen enempää. Huomenna aamulla lähden seikkailemaan Heathrowlle. Huikee päästä näkemään perhe, sukua, kavereita ja rakas kummipoika, vaikkei siitä hirmu kauan oo kun kotona kävin viikonlopun verran! Fiiliksissä!



Kuulemisiin! Pitääkääpä tekin hauska viikko! xx

perjantai 21. kesäkuuta 2013

a little reason to smile.

Hyvät juhannusta tyypit! Minä vietän jussia eri merkeissä kuin aikasemmin. Ei ole koivuja oven pielessä eikä sauna vihtaa, ei kyllä saunaakaan. Otan oikeen lepposasti ja valtaan koko talon kun kerran yksin kotona oon. Tänään oli tosi huikee päivä. Lähin Kingstoniin hakemaan vielä viimeisiä ostoksia. Törmäsin yheen nuoreen vapaaehtoistyöntekijätyttöön, tovi siinä oltiin juteltu niin hoksattiin, että oltiin molemmat suomalaisia. Kovin usein ei suomalaisiin täällä törmää. Se oli Ahvenanmaalta eikä puhunut suomea kun muutaman sanan. Juteltiin aika kauan, tuli ihan hullun hyvä fiilis. Oli jo hyvä fiilis kun kotoa lähin ja niinpä koko päivästä tuli menestys. Sitten toinen vapaaehtoismies pysäytti mut ja sanoi vaan että ootpa kaunis hyvää päivänjatkoa. Hetken olin hämilläni, että kenelle tuo puhuu, eikö sillä muuta asiaa ole. Mut hyvä fiilis siitäkin tuli tottakai. Että suuret kiitokset vaan kommentista setä.

Kävin tänään Lidlissä. Mahasta kuopas kun sisälle kauppaan astui, kaikki oli niin samanlaista kun Suomen Lidlissä. Suomi-ikävä. Iskän kanssa aina Lidlissä käytiin. Ei mulla sellasia oikeita ikäviä tuu, mutta kun joku asia muistuttaa Suomesta, jostain ihmisestä tai jotain mulla kuopasee mahasta ja alkaa miettiä niitä.

Haluan oppia soittaan kitaraa. Aattelin ostaa jonkun halvan kitaran ja yrittää opetella. Jospa täältä löytyis joku ystävällinen sielu joka opettais. Olis muutenkin kiva oppia musiikista jotain muuta kuin vaan laulamaan nuotin vierestä. Musiikki on sellanen asia mihin ikinä ei kyllästy.










Oon hirveän pahoillani, kuvien laatu ei ole kovin häävi. Järkkäri kyllä istuu tuolla ikkunalaudalla jalustoineen, mutta harvemmin sitä tulee mukana kannettua. Jospa senkin sais joskus aikaseksi otettua mukaan, aina on mukamas niin kiire.

Mä painelen pehkuihin kun kerran tuo välikaton asukaskin vaikeni. Mikä lie hiirirottamonsteri. 

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

happier life without acne.

Nyt on mielettömän hyvä syy juhlia! Vihdoin on aknelääkkeet syöty, reilu puolen vuoden ikuisuun on nyt ohi. Ihan uskomaton fiilis oli ottaa viimenen lääke ja heittää purkki roskiin. Hajamieliselle on tosi iso helpotus, kun ei tarvi enää yrittää muistaa ottaa pillereitä. Eikä tarvi enää pyyrystää kadonneita huulirasvoja ja nenäsuihkeita, kun ne aina hajamieliseltä passaa hukkua. Ei enää halkea huulet eikä nenästä vuoda verta. Niin monta kertaa laskin lääkkeet, kuinka monta päivää vielä pitää syödä. Merkkasin kalenteriin Ikionnenpäivän. Toivottavasti noi näppyt on tuolla ohi, eikä tule enää takaisin. Ei yhtään haittaa se vaiva mitä se tuotti, musta se oli sen arvoista. Löysin kameran vanhan muistikortin ja näin kuvia mun naamasta mikä se oli silloin ennen kun aloitin lääkkeet. Onneksi se oli ennen ja nyt on nyt. Aamulla taas voi herätä tuntematta uutta kipeää mollukkaa.

Söin Isotretinoinin. Todella hyvä lääke akneen. Sen saa vain ihotautilääkärin määräämänä ja siihen tarvii joitain maksatestejä ja verikokeita. En tarkalleen muista mitä. Jos on aknesta ongelma, edes pieni, suosittelen tuota! Huulipielten hakeaminen ja pieni nenäveren vuoto mielummin kuin ikuiset akne arvet. Hiukset ei rasvoitu ollenkaan sen aikana kun lääkettä syö. Kannattaa käydä pyytämässä se ajoissa, niin se on helpompi hoitaa. Lääkkeiden syömisen aikana ja kaksi kuukautta lääkkeen loppumisen jälkeen ei saa tulla raskaaksi, tulee mutaatio.

Ulkoisesti olen käyttänyt Micabellan The Mica Beauty Cleansing Milkiä, se on tosi hyvää. Valmistettu sata prosenttisesti mineraaleista. Olen tykännyt siitä niin tosi paljon! Suosittelen! Sillä lähtee ihan kaikki, mustapäät, meikki, yms. Suomesta sitä saa ainakin Helsingistä ja nettitilauksena. Olen ostanut sen Lontoosta. Voiteena käytän Onsen Daily Hydrationia. Se on ihan hyvä, ei jää kasvot kiiltäviksi. Ja tuoksuu hullun hyvältä. Senkin olen hankkinut täältä Lontoosta. Uskon, että Suomestakin saa ja netistä. Mutta tykkään enemmän Micabellan jutuista vaikka en ole vihreä ihmienn, kaikki on sitä sataprosenttista mineraalia. Ne vaan tuntuu iholla paljon paremmalta ja vaikutus on varma. Nillä on ihonhoitotuotteita ja meikkejä. Kannattaa käydä katsomassa ja kokeilemassa! Ne ei ole pelkästään aknelle, myös terveelle iholle.






Happy me... sleepy me.

Tällästä tänä aamuna. Täältä tullaan helpompi elämä!