reissussa.

Heissan! Terkkuja pohjosesta. Ekan kerran Suomesta lähteminen tuntui haikealta, mutta kun tänne pääsi niin haiku meni ohi. Mulla oli ihan mielettömän hyvä reissu. Heti lentokentällä törmäsin Russell Brandiin, Katy Perryn ex-sulhoon. Se on vaan niin älyttömän hot! Olin niin täpimöissä, että melkeen myöhästyin lennolta. Oon jo kerennyt siitä hehkuttaa, pitää vielä täälläkin pikkasen, NAM! No joka tapauksessa selvisin kuitenkin Suomeen.

Suvarit oli menestys. Autossa tuli istuttua viikon aikana miljoona kilometriä, ainakin ahterissa se siltä tuntuu. Näin tosi paljon kavereita, tuttuja ja sukulaisia, vaikka tosi moni jäi siltikin näkemättä. Älysin, että on siellä Suomessa niitä ihania tyyppejä ja kavereita, tosi vähän vaan tulee keneenkään oltua yhteyksissä. Olin oikeastaan Mikaelin kanssa melkeen koko suvarit, se on ihan huippu kaveri. Vaikka ei olla kun vuosi tunnettu, en silti antais sitä pois tai vaihtais sitä mihinkään enkä kehenkään. Näin myös Sofiaa, auppari kaveria. Mä taisin saada maailman parhaat ystävät sillon kun näitä lahjoja jaettiin, parempia ei mistään voi löytää. Me ollaan Sofian kanssa kuin yö ja päivä, mutta silti niin samanlaisia. Yksi läheisimmistä ihmisistä mulle. Yyh ikävä iski.

Moni ei-meikäläinen varmaan ihmettelee tätä hehkutusta suviseuroista ja sitä, miten nuoria kiinnostaa sinne edes lähteä kun joku vaan saarnaa sitten veisataan ja sitten vielä lisää saarnaa ja veisuuta. Ei sitä voi selittää millasta siellä on, eikä tietää, jos siellä ei koskaan ole käynyt. Itelle se on vuoden kohokohta niin kun jo kerroin, sinne mennään jos vaan suinkin mahdollista. Siellä on se oma tunnelma. Kerran oon elämäni aikana joutunu olla sieltä pois, kaksi vuotta sitten kun olin juuri viikko aikasemmin tullut tänne Englantiin eikä ollut mitään järkeä lähteä heti takasin käymään.

Suvisten jälkeen lähettiin käymään Rovaniemellä joulupukkia katsomassa. Oon käynyt siellä joskus ihan pienenä, monta vuotta sitten. Vaikka Rovaniemi ei tosi pohjoisessa olekaan, silti siellä on ihan eri näköstä entä vaikka Oulussa ja alempana. Olis ihan huikee joskus vuokrata kavereiden kanssa mökki ihan pohjosesta talvella, kelkkailla ja lasketella. Tai sit mennä kesällä tai syksyllä vaeltamaan ja käydä vaikka Pohjois-Norjassa kalassa. En kylläkään ole mikään mestari kalastaja kun joudun pyytää apuun ottamaan kalan pois koukusta, ite en saata. Tosi paljon on "pitäs tehdä"- ja "olis kiva tehdä" juttuja. Kun mä täältä Suomeen tuun, ni alan tekemään niitä juttuja mitä mun on pitänyt.

fressi lomalainen.

Oli ihana tulla tänne enkkukotiin kun kuuli, että oli kaivattu. Lapset oli ollut huolissaan, että oonko kokonaan lähtenyt pois kun oli niin siisti huone eikä tavaroita ollut lattialla. Ilmeisesti pitäis vähän useammin siivoilla. 

varaslähtö.

Joku se on lähössä reissuun. Reilun viikon päästä kylläkin, ei vielä vaikka laukku onkin valmiiks pakattuna ja ovella jo odottamassa. Vähän vaan fiilistelin. Muistan aika montakin vuotta sitten oltiin lähössä suviseuroihin ja minä olin pakannut jo kuukautta aikaisemmin, vai oliko se jopa kaksi. Siellä se kassi odotti lähtöä sohvan alla. Ei vaatteet kyllä siellä pysyny, sieltä aina käyttöön ja pesun jälkeen viikata takaisin. Muistan sen tunteen, se oli niin yli jännittävää. Se tunnelma. Siellä minä istuin ja hypistelin vaatteita vaikka kuinka moneen kertaan ja kuvittelin olevani pian lähössä suviseuroihin. Taivaanrannan maalari. Kunnes se aika sitten koitti. Vanha asuntovaunun rämä oli vedetty laatoille ulko-oven eteen. Äiti sisällä täytti pyykkikoreihin tavaroita ja peräkanaa kiikutettiin koreja asuntovaunuun. Välillä tapeltiin ja taas oltiin sovussa. Iskä oli töissä ja kun se tuli kotiin me päästiin vihdoin lähtemään. Nytkin vielä haikailee, kun sais vielä edes yhdesti elää noita aikoja.

Joka päivä pitäisi kokeilla jotain uutta. Viikonloppuna jopa kokeilinkin. Söin ekaa kertaa elämässäni kiinalaista ja intialaista ruokaa. Ne molemmat oli ihan hyviä, en kyllä enää muista mitä niissä oli. Jotain kanaa ja vihanneksia ainakin. Mutta tänään mun makuhermot heräs taas horroksesta. Jauhelihakastiketta ja spagettia. Ihan mielettömän hyvää. Täällä harvemmin tulee itelle erikseen tehtyä mitään ruokaa, syö samaa lasten kanssa. Suomalaista kotiruokaa ei voita mikään. Eikä äitin tuoretta kanelipullaa ja kylmää maitoa.

Koko viikonlopun olin oikeastaan kotona. Paitsi lauantaina kävin vaan uudessa Westifieldissä shoppailemassa, masentava surprise.. Neljä paitaa ostin, joista kaksi oli "saa nähä käytänkö"-ostoksia. Tarkoitus oli kyllä säästää, mutta siinäpä ne säästöt melkeen menikin. Vielä on ostoslistalla juttuja jälellä. Kuten Mariialle, 4v. lelli siskolle korkkarit. Ihan omia korkkareita säästääkseni. Jopa keskustaan lähtiessä hänen on saatava ne mukaan. Ihana kun se on noin hienopieru, toisin kuin itse tuossa iässä. Kyllä mä jonkunlaisia korkkareita taisin kokeilla. Patakintaan peukaloon laitettiin tuttipullonkorkit, siis se kovaa muovia oleva korkki, ja sitten vedettiin patakintaat jalkaan. Siellä sitten jonossa paineltiin menemään patakintaat jalassa ympäri taloa, pojat mukaan lukien. Ne vaan ei hirveästi kopissut, mutta kummasti silti kantapäissä tuntui.

Tässä hän, leidi itse.<3

...kenkineen.

Ciao! Elli