Suvarit oli menestys. Autossa tuli istuttua viikon aikana miljoona kilometriä, ainakin ahterissa se siltä tuntuu. Näin tosi paljon kavereita, tuttuja ja sukulaisia, vaikka tosi moni jäi siltikin näkemättä. Älysin, että on siellä Suomessa niitä ihania tyyppejä ja kavereita, tosi vähän vaan tulee keneenkään oltua yhteyksissä. Olin oikeastaan Mikaelin kanssa melkeen koko suvarit, se on ihan huippu kaveri. Vaikka ei olla kun vuosi tunnettu, en silti antais sitä pois tai vaihtais sitä mihinkään enkä kehenkään. Näin myös Sofiaa, auppari kaveria. Mä taisin saada maailman parhaat ystävät sillon kun näitä lahjoja jaettiin, parempia ei mistään voi löytää. Me ollaan Sofian kanssa kuin yö ja päivä, mutta silti niin samanlaisia. Yksi läheisimmistä ihmisistä mulle. Yyh ikävä iski.
Moni ei-meikäläinen varmaan ihmettelee tätä hehkutusta suviseuroista ja sitä, miten nuoria kiinnostaa sinne edes lähteä kun joku vaan saarnaa sitten veisataan ja sitten vielä lisää saarnaa ja veisuuta. Ei sitä voi selittää millasta siellä on, eikä tietää, jos siellä ei koskaan ole käynyt. Itelle se on vuoden kohokohta niin kun jo kerroin, sinne mennään jos vaan suinkin mahdollista. Siellä on se oma tunnelma. Kerran oon elämäni aikana joutunu olla sieltä pois, kaksi vuotta sitten kun olin juuri viikko aikasemmin tullut tänne Englantiin eikä ollut mitään järkeä lähteä heti takasin käymään.
fressi lomalainen.
Oli ihana tulla tänne enkkukotiin kun kuuli, että oli kaivattu. Lapset oli ollut huolissaan, että oonko kokonaan lähtenyt pois kun oli niin siisti huone eikä tavaroita ollut lattialla. Ilmeisesti pitäis vähän useammin siivoilla.


