a cup of tea.

Suomesta kotiouduttu taas takas tänne Britteihin, tosi hyvillä fiiliksillä. Oli kiva käydä Suomessa vaikka sen aikana kerkes tapahtumaan vaikka ja mitä. Kaiken näkösiä ja kokosia ajatuksia pyörii päässä. Monta asiaa tekisin erilailla, jos saisin muutamamia viikkoja mennä taaksepäin. Elämä jatkuu, kohti uusia jutskia. Kerkesin jopa tehdä oikeita töitä ja saada vähän massii. Shoppailureissuja taas suunnitteilla. Mä oon synty tuhlaamaan. Onkohan meitä muita saman tarkotuksen saaneita. Mukava oli tulla takasin kun oli odotettu. Tää oli nyt tämmönen lyhyt postaus, kirjottelen lisää kun saan oikeen fiiliksen ja vähän matskuu sille. Pari seuraavaa päivää vietänkin visusti koneella CV:tä tehden, kämppää ja töitä etsien. Good luck for me!

Ciao! x

a little reason to smile.

Hyvät juhannusta tyypit! Minä vietän jussia eri merkeissä kuin aikasemmin. Ei ole koivuja oven pielessä eikä sauna vihtaa, ei kyllä saunaakaan. Otan oikeen lepposasti ja valtaan koko talon kun kerran yksin kotona oon. Tänään oli tosi huikee päivä. Lähin Kingstoniin hakemaan vielä viimeisiä ostoksia. Törmäsin yheen nuoreen vapaaehtoistyöntekijätyttöön, tovi siinä oltiin juteltu niin hoksattiin, että oltiin molemmat suomalaisia. Kovin usein ei suomalaisiin täällä törmää. Se oli Ahvenanmaalta eikä puhunut suomea kun muutaman sanan. Juteltiin aika kauan, tuli ihan hullun hyvä fiilis. Oli jo hyvä fiilis kun kotoa lähin ja niinpä koko päivästä tuli menestys. Sitten toinen vapaaehtoismies pysäytti mut ja sanoi vaan että ootpa kaunis hyvää päivänjatkoa. Hetken olin hämilläni, että kenelle tuo puhuu, eikö sillä muuta asiaa ole. Mut hyvä fiilis siitäkin tuli tottakai. Että suuret kiitokset vaan kommentista setä.

Kävin tänään Lidlissä. Mahasta kuopas kun sisälle kauppaan astui, kaikki oli niin samanlaista kun Suomen Lidlissä. Suomi-ikävä. Iskän kanssa aina Lidlissä käytiin. Ei mulla sellasia oikeita ikäviä tuu, mutta kun joku asia muistuttaa Suomesta, jostain ihmisestä tai jotain mulla kuopasee mahasta ja alkaa miettiä niitä.

Haluan oppia soittaan kitaraa. Aattelin ostaa jonkun halvan kitaran ja yrittää opetella. Jospa täältä löytyis joku ystävällinen sielu joka opettais. Olis muutenkin kiva oppia musiikista jotain muuta kuin vaan laulamaan nuotin vierestä. Musiikki on sellanen asia mihin ikinä ei kyllästy.

Oon hirveän pahoillani, kuvien laatu ei ole kovin häävi. Järkkäri kyllä istuu tuolla ikkunalaudalla jalustoineen, mutta harvemmin sitä tulee mukana kannettua. Jospa senkin sais joskus aikaseksi otettua mukaan, aina on mukamas niin kiire.

Mä painelen pehkuihin kun kerran tuo välikaton asukaskin vaikeni. Mikä lie hiirirottamonsteri. 

varaslähtö.

Joku se on lähössä reissuun. Reilun viikon päästä kylläkin, ei vielä vaikka laukku onkin valmiiks pakattuna ja ovella jo odottamassa. Vähän vaan fiilistelin. Muistan aika montakin vuotta sitten oltiin lähössä suviseuroihin ja minä olin pakannut jo kuukautta aikaisemmin, vai oliko se jopa kaksi. Siellä se kassi odotti lähtöä sohvan alla. Ei vaatteet kyllä siellä pysyny, sieltä aina käyttöön ja pesun jälkeen viikata takaisin. Muistan sen tunteen, se oli niin yli jännittävää. Se tunnelma. Siellä minä istuin ja hypistelin vaatteita vaikka kuinka moneen kertaan ja kuvittelin olevani pian lähössä suviseuroihin. Taivaanrannan maalari. Kunnes se aika sitten koitti. Vanha asuntovaunun rämä oli vedetty laatoille ulko-oven eteen. Äiti sisällä täytti pyykkikoreihin tavaroita ja peräkanaa kiikutettiin koreja asuntovaunuun. Välillä tapeltiin ja taas oltiin sovussa. Iskä oli töissä ja kun se tuli kotiin me päästiin vihdoin lähtemään. Nytkin vielä haikailee, kun sais vielä edes yhdesti elää noita aikoja.

Joka päivä pitäisi kokeilla jotain uutta. Viikonloppuna jopa kokeilinkin. Söin ekaa kertaa elämässäni kiinalaista ja intialaista ruokaa. Ne molemmat oli ihan hyviä, en kyllä enää muista mitä niissä oli. Jotain kanaa ja vihanneksia ainakin. Mutta tänään mun makuhermot heräs taas horroksesta. Jauhelihakastiketta ja spagettia. Ihan mielettömän hyvää. Täällä harvemmin tulee itelle erikseen tehtyä mitään ruokaa, syö samaa lasten kanssa. Suomalaista kotiruokaa ei voita mikään. Eikä äitin tuoretta kanelipullaa ja kylmää maitoa.

Koko viikonlopun olin oikeastaan kotona. Paitsi lauantaina kävin vaan uudessa Westifieldissä shoppailemassa, masentava surprise.. Neljä paitaa ostin, joista kaksi oli "saa nähä käytänkö"-ostoksia. Tarkoitus oli kyllä säästää, mutta siinäpä ne säästöt melkeen menikin. Vielä on ostoslistalla juttuja jälellä. Kuten Mariialle, 4v. lelli siskolle korkkarit. Ihan omia korkkareita säästääkseni. Jopa keskustaan lähtiessä hänen on saatava ne mukaan. Ihana kun se on noin hienopieru, toisin kuin itse tuossa iässä. Kyllä mä jonkunlaisia korkkareita taisin kokeilla. Patakintaan peukaloon laitettiin tuttipullonkorkit, siis se kovaa muovia oleva korkki, ja sitten vedettiin patakintaat jalkaan. Siellä sitten jonossa paineltiin menemään patakintaat jalassa ympäri taloa, pojat mukaan lukien. Ne vaan ei hirveästi kopissut, mutta kummasti silti kantapäissä tuntui.

Tässä hän, leidi itse.<3

...kenkineen.

Ciao! Elli

goodbyes and memories.

Sinne ne meni, Elisa ja Sofia. Viikko meni ihan tosi nopeaa. Kiitos tytöt käynnistä! Oli ihan niin kiva nähdä. Suomessa ei turhan usein kyllä tuu nähtyä. Tuli ihan haikea olo hyvästellä ne. Mutta eikö sitä sanota, että kun hyvästeleminen tuntuu niin sillon tietää että on ollu mukavaa. Ihan totta tuokin. Ja parin vkon päästä meen ite perästä. Jännittää.

Sain itteni lenkille tänään, ihan huippu olo tuli. Lenkille kun vaivautuu, sen jälkeen on niin voittaja fiilis vaikka ei se lähtiessä moinen houkutakkaan. Näin sillä yhen niin söpöläisen, sain jopa kuvankin siitä. Trrr..

Mun krikettikasvatus on hiljalleen alkamassa toimia. Olin kattomassa krikettiä lasten ja näiden papan kanssa. Mun kaaliin se koko peli ei vaan uppoa. Kyllä mä jotain älyän, mutta sitten se mitä just älysin unohtuu kun mä älysin jotain muuta. Lukemattomat kerrat ne on mulle sääntöjä selittänyt. Ihan sääliksi käy kun ne saa kerrottua miten se meni niin minä kysyn että miten se nyt menikään. Kyllä ne varmaan vähän törppönä mua pitää. Jääkiekko on hullun miehekäs laji, kun vertaa tuohon. Miehet hyppelehtii kentällä verkolliset ratsastuskypärät päässä. On se vähän hassun näköstä. Ei ollenkaa niin miehekästä. Mutta maku asia. Joku siitä tykkää. Jospa minäkin sitä kokeilisin ennen ku tuomitsen.

Eilisen illan peippasin, siis olin ammana. Makoiltiin lasten kanssa olkkarin lattialla, syötiin karkkia ja katottiin jotain örkkileffaa. Oli niin kotonen olo. Tuli niin hyvä fiilis kun Tom sanoi, että oon sille kuin sisko. Itelle nämä lapset tuntuu kuin omilta sisaruksilta. Ne on niin läheisiä, oli ihan tosi kiva kuulla että sekin tuntee tuolla tavalla.

Mä en taida oikeen hetkessä eläjä-tyyppi. Haikailen niin paljon niitä kesiä kun oli ala-astella eikä ollut kesätöitä ja oli vielä ihan kersa. Elämä oli niin yksinkertasta ja huoletonta. Kun kesäloma alkoi ei parempaa fiilistä ollutkaan. Vietin ihan hullun monta kesää serkuilla ja mummolassa Kauhajoella, millon navetassa ja millon tallilla tai perunapellolla. Niistä on saanut ne parhaat lapsuuden muistot. Kaikki oli mukana, kersoja monesta talosta ja meillä oli ihan mielettömän hauskaa vaikka aina ei ihan sovussa oltukaan. Ja niiden serkkujen kanssa on vielä näillä vanhoillakin päivillä tosi läheinen. Ne on mulle osa kaikista läheisimmistä ihmisistä. Sillon ei ollut tietokoneita, mä oon vielä siltä aikakaudelta. Ei kun olihan papalla se tosi vanha Nintendo ja Super Mario peli. Se oli ihan ehdoton peli-ykkönen, joskus vieläkin soi sen tunnusmusiikki päässä vaikka koko vekotin on tainnut olla vainaa jo kauan aikaa. Nyt omat nuoremmat sisarukset tappelee pelivuoroista ja millon mistäkin pelistä. Ainakin vielä sillon tappeli kun mä tänne lähin, en tiiä miten ne nykyään. Se on musta aika surullista. Ei paljon jää niillekään muistoja lapsuudesta, tai tottaka jää, mutta vaan vähän toisenlaisia. Ihan erilainen lapsuus kuin itellä. Onkohan ne sitten vanhuksinakin erilaisia. Modernimummuja ja pappoja, nykyaikasia. Mä taidan lukeutua vielä niihin vanhanaikasiin vaikka en riisiä osaakaan keittää enkä leipää leipoa ilman ohjetta tai äitiä ja osaan kutoa vaan oikeaa. Jos niitä omia lapsia joskus sitten siunaantuu ni en kyllä ihan heti mitään tietokonetta osta ja muutan niin maalle missä ei netistä ikinä oo kuultukaan. Hirveä ikäkriisi iskenyt taas kun synttäripäivä lähenee.

 Tässä tämä söpöläinen on josta mainitsin, maailman suloisin otus! Se oli niin pieni, että melkeen olis mahtunut taskuun. Vieläpä saman väriset silmäripsetkin kun mulla. 

puss puss