a little reason to smile.

Hyvät juhannusta tyypit! Minä vietän jussia eri merkeissä kuin aikasemmin. Ei ole koivuja oven pielessä eikä sauna vihtaa, ei kyllä saunaakaan. Otan oikeen lepposasti ja valtaan koko talon kun kerran yksin kotona oon. Tänään oli tosi huikee päivä. Lähin Kingstoniin hakemaan vielä viimeisiä ostoksia. Törmäsin yheen nuoreen vapaaehtoistyöntekijätyttöön, tovi siinä oltiin juteltu niin hoksattiin, että oltiin molemmat suomalaisia. Kovin usein ei suomalaisiin täällä törmää. Se oli Ahvenanmaalta eikä puhunut suomea kun muutaman sanan. Juteltiin aika kauan, tuli ihan hullun hyvä fiilis. Oli jo hyvä fiilis kun kotoa lähin ja niinpä koko päivästä tuli menestys. Sitten toinen vapaaehtoismies pysäytti mut ja sanoi vaan että ootpa kaunis hyvää päivänjatkoa. Hetken olin hämilläni, että kenelle tuo puhuu, eikö sillä muuta asiaa ole. Mut hyvä fiilis siitäkin tuli tottakai. Että suuret kiitokset vaan kommentista setä.

Kävin tänään Lidlissä. Mahasta kuopas kun sisälle kauppaan astui, kaikki oli niin samanlaista kun Suomen Lidlissä. Suomi-ikävä. Iskän kanssa aina Lidlissä käytiin. Ei mulla sellasia oikeita ikäviä tuu, mutta kun joku asia muistuttaa Suomesta, jostain ihmisestä tai jotain mulla kuopasee mahasta ja alkaa miettiä niitä.

Haluan oppia soittaan kitaraa. Aattelin ostaa jonkun halvan kitaran ja yrittää opetella. Jospa täältä löytyis joku ystävällinen sielu joka opettais. Olis muutenkin kiva oppia musiikista jotain muuta kuin vaan laulamaan nuotin vierestä. Musiikki on sellanen asia mihin ikinä ei kyllästy.

Oon hirveän pahoillani, kuvien laatu ei ole kovin häävi. Järkkäri kyllä istuu tuolla ikkunalaudalla jalustoineen, mutta harvemmin sitä tulee mukana kannettua. Jospa senkin sais joskus aikaseksi otettua mukaan, aina on mukamas niin kiire.

Mä painelen pehkuihin kun kerran tuo välikaton asukaskin vaikeni. Mikä lie hiirirottamonsteri.